Toimivat koirat I
joulukuu 8th, 2010
Kun metsästyskokeet saatiin valmiiksi syksyllä olen kärsimättömästi odottanut että ajometsästys koirien kanssa alkaisi. Täällä Slovakiassa se alkaa vasta marraskuussa. Joten suurin osa minun metsästys kavereilla kausi alkaa kuukautta aiemmin. Niinpä lokakuussa minulle tuli metsästys tarinoita toisensa jälkeen, miten koirat olivat toimineet. Pystyin todella kuulla heidän yksityiskohtaisista kuvauksista että nyt oli koirakuljettajien aika. Ilosta ei voi erehtyä, nyt oli yksinkertaisesti parasta aikaa. Olin toki innoissani kaikkien tarinoista, mutta hieman turhauttavaa, kun sitähän haluaa olla mukana!
Ikävä kyllä nyt vähän näyttää siltä, että nyt asiat on päinvastoin. Olen kuullut raportteja että eri paikoissa Ruotsissa on niin paljon lunta, että metsästys koiran kanssa on tilapäisesti peruttu. Ei ollenkaan hauskaa, kun tätä kautta odotellaan niin kauan ja kovasti, mutta on selväähän on, että meidän pitää myös ajatella meidän riistaa. Tällä kumminkin meillä on edelleen hyvät edellytykset. Joten viime viikonloppuna koirillani oli heidän “15 minutes of fame”.
Lauantain metsästys tarjosi kuulostavaa ajoa, haukkua paikalla ja paljon adrenaliinia.
Pax Mariae Gemmalla eli Mollyllä, joka on minun lahjakkain riistanlöytäjä, oli useita ajoja sekä saksan hirvien että villisikojen kanssa. Nelly vom Wolfsbauilla, jolla on hänen ensimmäinen varsinainen metsästyskausi, sai myös työskennellä ja vastata odotuksiani. Ensimmäinen ”kuuma” tilanne oli kun kuulin kummankin koiran haukkuvan paikalla useiden laukauksien jälkeen. Eli sinne oli ravattava. Siellä oli haavoittunut villisika jonka tarvitsin lopettaa. Nyt siellä oli useita koiria, jotka pitivät sitä kiinni joten kaikki meni nopeasti.
Seuraavassa ajossa minäkin sain mahdollisuuden. 4 villisikaa tulivat pensaiden välistä sopivasti passiin ja heistä kaksi jäi paikalle.
Jatkoin kulkuani ja viisitoista minuuttia myöhemmin oli koirien aika näyttää, mitä isäntä heistä odottaa.Jälleen kerran sain mahdollisuus kun suurempi karju, joka tuli tien yli ja ohitseni. Laukaus, eikä mitään reaktiota ja karju jatkoi menojaan. Mutta ei kauan kestänyt kun kuulen Nellyn haukkuvan tiheässä pensaikossa 75 metrin päässä. Kiire on tielle, joka antaa minulle mahdollisuuden nopeammin saada heidät kiinni. Nyt kuulen että Mollykin on löytänyt villisian ja he työskentelevät yhdessä. Lähestyn haukkuvia koiria samalla kun kuulen oman pulssini. Tiedän, että karju on suurempaa mallia, joten on oltava varovainen. Pääsen 20 metrin päähän ja näen nyt karjun joka alkaa epäröidä. Onneksi kerkeän laukaista ennen kuin mitään muuta kerkeää tapahtua ja karju kaatuu. Koirat saavat vähän pureskella palkinnoksi hyvästä työstä ja vasta nyt näen että karju on kaatunut viisi metriä minun kahdesta aikaisempien villisikojen viereen jotka sain puoli tuntia aikaisemmin. Kuinka kätevää!
Metsästys jatkuu ja hieman myöhemmin Molly on jälleen löytänyt villisian jonka metsästysjohtaja saa ammuttua hänelle. Aina arvostettua! Nyt metsästys on ohi ja perinteinen slovakialainen seremonia odottaa. Kiitämme erinomaisesta metsästyspäivästä.
Kotia syömään, nukkumaan ja lataamaan huomiseen.
Jatkuu …